Ketun reviiri
Ketun reviiri – veteen piirretyillä rajoilla
Kun yritetään selvittää ketun reviiriä, oletuksena on usein kiinteät rajat – tarkasti määritelty ”kotitontti”. Eri maissa tehtyjen tutkimusten perusteella lopputulos on kuitenkin selvä: kukaan ei voi piirtää ketun reviirille rajoja karttaan. Kettu elää hetkessä, ja sen liikkuminen joustaa tilanteen mukaan.
Rajat elävät ja muuttuvat
Ruoka määrää suunnan:
Kettu on etsijä ja opportunisti. Sen on löydettävä ravintonsa joka päivä uudelleen. Jos tutusta paikasta ei löydy syötävää, kettu laajentaa kierrostaan, vaihtaa reittejä tai suuntaa kokonaan muualle. Reviirin rajat venyvät sinne, missä ruoka ja mahdollisuus levätä rauhassa kulloinkin ovat.
Kaupungissa vai metsässä:
Tutkimukset, kuten GPS-seurannat, osoittavat, että kaupunkikettujen liikkumisalue on usein huomattavasti pienempi kuin metsäketuilla – toisinaan vain muutamia kymmeniä hehtaareja. Tämä johtuu siitä, että kaupungeissa on yleensä edes jotain ravintoa löydettävissä, kuin esimerkiksi talvisessa umpimetsässä.
Ympäristö ja turvallisuus:
Muutokset ympäristössä, kuten rakennustyömaat, ihmisten kohtaaminen (vaikkei kettua näy, se todennäköisesti havaitsi sinut ja muutti reittiään) tai toiset pedot, saavat ketun muuttamaan kulkureittejään nopeasti.
Kumppanin etsimisen-aika, pentujen kasvu, maaston esteet sekä lumitilanne- kantavuus vaikuttavat myös merkittävästi siihen, miten ja kuinka laajasti kettu liikkuu.
Tiivistettynä
Kettu liikkuu pääasiallisella elinalueellaan, jonka tuntee parhaiten ja jossa kokee olonsa turvalliseksi. Ketut käyttävät eri maiseman rakenteita kuten teitä liikkumisen helpottamiseen, mutta yleensä vain lyhyinä jaksoina. Tasapainottelevat nopean liikkumisen ja riskien välillä. Pirstoutuneessa, ihmisen muokkaamassa ympäristössä ketut tekevät jatkuvia, nopeita päätöksiä reittivalinnoistaan.Tämän alueen rajat ovat kuitenkin kuin veteen piirrettyjä. Kettu menee sinne, minne sen selviytyminen kulloinkin muuttuvien olosuhteiden vuoksi edellyttää. Lue lisää: PMC, Zoology (maksullinen).