Vaikka kettu vaikuttaa tuuhean turkkinsa vuoksi kookkaalta, se on itse asiassa varsin hentorakenteinen ja altis erityisesti jalkavammoille.Paino samaa luokkaa kuin monen kotisohvalla viihtyvän kissan eli keskimäärin 5-6kg. Syksyisin painoa enemmän. Lue lisää.
Reviirin koko vaihtelee kaupungissa muutamasta hehtaarista maaseudun satoihin hehtaareihin. Reviirin suuruuteen vaikuttaa eniten ravinnon saatavuus alueella. Pentujen kasvatusaikana elävät suojassa löytämässään pesäkolossa, louhikossa, rakennuksen alla tai muussa rauhallisessa paikassa, jossa voivat kasvattaa poikasiaan turvallisesti. Taajamissa voivat asuttaa pieniä reviirejä, jos löytävät turvallisen lepopaikan, kuten rakennuksen alta, ja alueelta on saatavilla riittävästi ruokaa. Koska rotat ovat usein huolenaihe pientaloalueilla, kettu, joka estää rottapopulaatioiden leviämistä, on todennäköisesti tervetullut näky.
Kettu on kaikkiruokainen eläin. Kaupunkialueella ravinto koostuu pääasiassa pikkujyrsijöistä. Syö myös kalaa, kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Etsii ruokaa yöaikaan, mutta kesällä, pentujen kasvatuksen aikana, on etsittävä ravintoa myös päivisin.
Luonnonvaraiset eläimet yleensä välttelevät tilanteita, joissa voivat loukkaantua, ja pysyvät kaukana suuremmista. Jos kettu löytää esimerkiksi auton alle jääneen kissan, niin saattaa käyttää sitä ravinnokseen. Katso YLE:n-juttu aiheesta.
Kettu etsii parittelukumppania tammi-maaliskuussa. Pentuja syntyy 2-5, maalis- kesäkuussa. Molemmat ketut osallistuvat jälkeläisten hoitoon, niiden itsenäistymiseen asti. Pennut itsenäistyvät syksyyn mennessä. Pennuista naaraspuoliset saattavat jäädä auttamaan jälkeläisten hoidossa, lisääntymättä itse.
Jätä kettujen pesäpaikka rauhaan. Älä kerro sijaintia missään. Kettu vaihtaa hyvin herkästi pasän sijaintia, jos kokee tulleensa häirityksi. Uusi pesäpaikka on ketun etukäteen katsoma vaihtoehto kaksi, ja siihen on syynsä ettei sinne halunnut poikasiaan ensisijaisesti.
Ketun elinaika luonnossa noin 2-3 vuotta. Elinaika muutoin sama kuin monilla koirilla ja kissoilla 14-18 vuotta. Lisätietoa 23v ja 7kk eläneestä ketusta. Elinaikaa luonnossa lyhentää erityisesti metsästys.
Kettuja esiintyy koko Suomen alueella. Eninten lounais-Suomessa. Pohjoiseen päin mentäessä määrä vähenee.
Kettuja on enimmillään syksyllä noin 150.000, joista metsästetään vuosittain 50-60.000 yksilöä. Luvussa ei ole mukana verkkokopeissa elämään joutuvat ketut, joiden kärsimys on Suomessa sallittua yhtenä harvoista maista. Eläinrääkkäys on sallittu, koska Pohjanmaalla on ihmisiä joiden varallisuutta on nähty tarpeelliseksi kasvattaa, kettujen kärsimyksellä. Katso lisätietoja. Lista kunnista jotka sallivat alueellaan kyseisen toiminnan.
Metsästykseen käytetään heti tappavia rautoja, loukkoja ja pyyntinaruja. Heti tappavat raudat eivät tapa aina ja heti, vaan kettu saattaa elää pitkään vammautuneena pyyntiraudassa tai päästessään karkuun, vammautuneena. Loukolla pyytävät tappavat ketun itse. Loukko pitää tarkistaa kerran vuorokaudessa. Pyyntinarussa kettu jää kiinni yleensä jalastaan. Irti pyrkivä vahingoittaa monesti itseään.
Yhteistä kaikille edellä mainituille ja Suomessa yleisesti käytetyille pyyntitavoille. Kiinni oleva kettu ei pysty syömään eikä juomaan, sekä joutuu olemaan paikoillaan talvella kylmässä ja kesällä kuumassa. Ellei pyydyksiä tarkisteta vähintään kerran vuorokaudessa, ketun viimeiset päivät kuluvat kärsien.
Kettuja pyydystetään lähinnä harrastuksena, huvin vuoksi.
Huom! Jos näit huhti-elokuussa menehtyneen ketun, niin tee heti ilmoitus paikallisille eläinsuojelijoille ja/tai facebookin Eläinten pelastusrinki -Koko Suomi. Ketuilla on poikaset noihin aikoihin, joskus jo maaliskuussa. Poikaset eivät selviä ennen syksyä itsenäisesti.
Ohessa muutama linkki joissa ketuista lisää.
Kuvat https://pixabay.com/fi/
Jos näit sairaan tai loukkaantuneen ketun niin ilmoita havaintosi paikalliselle eläinsuojelujärjestölle ja ainakin facen eläinten pelastusrinkiin facebook.com/groups/907225516089816 Pk-seudulla voit tehdä ilmoituksen myös tästä.
Auton kolhaisema, tien pientareella makaava kettu (tai mikä tahansa eläin) ei välttämättä ole vielä menehtynyt vaan saattaa olla halvaantunut tai muuten liian pahoin vahingoittunut liikkuakseen. Tuolloin elämä saattaa jatkua vielä useita päiviä. Tuon ajan eläin kärsii janosta, nälästä ja kivuista, odottaen.
Ellet itse pysty tarkistamaan niin soita yleiseen hälytysnumeroon 112. Hälystä pyytävät ohiajavaa poliisipartiota tarkastamaan tilanteen. Suomen Eläinsuojelulaki 247/1996. ”Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. ”