Mosa
Vuoden 2022 alussa Helsingin Malmin Facebook-aluefoorumilla jaettiin ilmoitus kapiin sairastuneesta ketusta, joka sai myöhemmin nimekseen Mosa.
Ennen tätä ilmoitusta en ollut koskaan auttanut kettuja, enkä ollut edes erityisemmin huomioinut niitä. Ne olivat minulle vain yksi osa luontoa, samaan tapaan kuin jänikset tai mäyrät.
Ketun tilanne herätti kuitenkin huomiota, ja auttamishaluiset perustivat WhatsApp-ryhmän, johon liityin.
Ryhmämme otti yhteyttä eläinsuojelijoihin ja sai neuvon loukuttaa kettu ja viedä se eläinhoitolaan.
Ketun liikkeistä tai tarkasta sijainnista meillä ei ollut tietoa, joten pyysimme havaintoja paikallisissa Facebook-ryhmissä. Lopulta saimme tiedon, että kettu kävi säännöllisesti erään muutaman kilometrin päässä sijaitsevan talon pihalla.
Hankimme supiloukun ja veimme sen kyseiselle pihalle, minne asensimme myös riistakameran. Kuvassa näkyy Mosa loukun edessä.
Muutaman päivän jälkeen Mosa meni loukkuun, ja kuljetus eläinhoitolaan alkoi.
Valitettavasti Mosan kunto oli jo niin heikko, että loukutuksen ja kuljetuksen aiheuttama stressi yhdessä vahvan lääkityksen kanssa oli hänelle liikaa, ja hän jatkoi matkaa ilman nälkää ja kipua.
Yli kaksi vuotta on kulunut siitä, kun aloin auttaa kettuja. Tänä aikana useita loukutus yrityksisä, tiedonkeruuta ja kettujen auttamiseen keskittyneitä WhatsApp-ryhmiä.
Kettu.info perustettiin Mosan auttamisen jälkeen, jotta kuka tahansa, joka haluaa auttaa kettuja, ei joutuisi toistamaan samoja virheitä. Jokainen virheellinen toimenpide voi viedä ketulta sen ainoan mahdollisuuden selviytyä. Auttaminen on itse asiassa melko yksinkertaista, kunhan vain noudattaa annettuja ohjeita.
Kun kohtaamme uusia haasteita, kuten eläinten auttamista, on helppo kääntyä niin sanottujen auktoriteettien puoleen. Valitettavasti näiden tahojen neuvot eivät aina ole luotettavia ja voivat joskus olla jopa ristiriidassa tai virheellisiä. Esimerkiksi tukiruokinnan osalta vallitseva näkemys on, että sitä tulisi välttää, koska kettu tottuu ihmisen antamaan ruokaan eikä enää osaa etsiä ravintoa luonnosta. Kuitenkin ne, jotka ovat ruokkineet kettuja, tietävät kokemuksesta, että todellisuus ei ole niin yksinkertainen. Kettu, joka on elänyt maapallolla pidempään kuin ihminen, ei unohda selviytymistaitojaan muutaman viikon helpomman ruoan vuoksi. Nämä vaistot ovat syvällä sen geeneissä ja osaltaan opittu jo pentuna.